Buster Haukitreffien kilpailupäivälle osui syksyn kovin myrsky. Mitä tapahtuman järjestelyistä opittiin?

Uudenkaupungin Buster Haukitreffien lähestyessä seurasimme tarkasti sääennusteita. Vielä torstaina kaksi päivää ennen tapahtumaa keli vaikutti vain hieman ikävältä, merisää ennakoi alueelle navakkaa tuulta. 

Olen itse kotoisin Uudestakaupungista, joten vesialue on tuttu ja alueella on järjestetty kalastuskisoja aiempinakin vuosina. Kaupunginlahdessa riittää laituripaikkoja isommallekin porukalle ja Cafe Aitta palvelee erinomaisesti kilpailukeskuksena. 

Tavallinen kilpailualueemme ulottuu avomeren laitamille asti, hyvä matkaa Vehasten saariryhmän ohi kohti Isokaria. Ilmatieteen laitoksen havaintoasema on Isokarin saarella, joka on käytännössä jo avomerta, Uudenkaupungin edusta taas on tiheän saariston suojaamaa sisäsaaristoa. 

Perjantaina tuuliennusteet näyttivät jo rajummilta,joten kilpailualue rajattiin saariston suojaan noin kolmannekseen alkuperäisestä. Omatkin parhaat ottipaikat sijaitsevat tällä alueella. Joidenkin venekuntien suunnitelmia kilpailualueen muuttaminen varmasti sekoitti, mutta turvallisuus oli aivan ensisijainen asia.

Kilpailijoille viestittiin, että tilanne tarkistetaan lauantaiaamuna ja kipparikokouksessa kello 9 päätetään lähdetäänkö vesille. Osallistujille myös korostettiin, että jokainen kippari päättää itse osallistumisesta – erilaiset veneet ja kokemus merellä kalastamisesta asettavat eri venekunnille erilaiset rajat. 

Kilpailuaamuna tuuli Isokarin havaintoasemalla avomerellä oli kovaa, kilpailun alkaessa Uudenkaupungin edustalla keli oli siedettävä. Kisa siis alkoi, mutta jo lähdössä Uudenkaupungin Meripelastusseura oli saattamassa veneitä järjestäjien apuna ja he myös kiersivät kilpailualueen tapahtuman alettua. 

Päivällä tuuli nousi Isokarissa myrskylukemiin ja kilpailuaikaa lyhennettiin. Rantaan palattiin kello 13, kun alkuperäinen kilpailuaika olisi päättynyt vasta kello 16. Meripelastajat olivat jälleen mukana turvaamassa pienempien veneiden saapumista satamaan. 

Tapahtuman järjestely kovassa kelissä herätti itsellä monia ajatuksia. 

  • Suojaisella alueella kalastaminen oli mahdollista, mutta pitäisikö avomeren laidalle ulottuvalle kilpailualueelle asettaa minimikriteerit veneiden koolle? Heittokalastuksen harrastajien pienimmät veneet on suunniteltu D-kategoriaan suojaisille vesille. 
  • Toinen vaihtoehto olisi rajata eri kilpailualueet eri kokoisille veneille. 
  • Osallistujien on myös otettava huomioon, että järjestäjä voi joutua rajaamaan kilpailualuetta. Siksi omien varmojen ottipaikkojen lisäksi jokaisen osallistujan pitää ennakoida keliä ja tutkia kartalta ja ilmakuvista millä alueilla kalastetaan, jos alue muuttuu tai keli huononee.   
  • Veneiden kantavuus on otettava vakavasti. Tunnen hyvin Busterit ja niiden suunnittelun ja tiedän, että uusissa malleissa kantavuutta on riittävästi. Myös Busterin omat heittotasot on suunniteltu siten, että ne eivät vaaranna veneen pitkittäissuuntaista balanssia ja kantavuutta riittää myös varusteiden ja keulamoottorin kanssa. Näin ei ole kaikissa veneissä, joten kiinnittäkää huomiota venettä varustellessanne mikä on miehistön, varusteiden, kalastusvälineiden, heittotason ja keulasähkömoottorin kokonaispaino – ja miten se muuttaa veneen kulkuasentoa ja kelluvuutta.

Mutta yhteenvetona on todettava, että kilpailu vietiin turvallisesti läpi ja mukaan tarttui unohtumattomien elämyksiän lisäksi myös runsaasti kalaa. Myös 48 venekuntaa mahtui hyvin kalastamaan suppeallakin alueella. Onnittelut voittajille: Southwest Pike Hookers yhteistulos 368 cm ja Team Vahanen kisan suurin hauki 95 cm!

Jani

Buster Haukitreffit 2023 tulokset

Vastaa